Suomen Veteraaniampujat

Heikki Rotkus

Heikki Rotkus, SA

Heikki Rotkus on vuoden riistamaaliampuja, mutta tunnetaan myös menestyksekkäänä sekä pistooli- että myös metsästysampumalajien harrastajana.

Heikki edustaa, ja on aina edustanut, Satakunnan Ampujia, jonka jäseneksi hänet kirjattiin olympiavuonna 1952.

Hän ei tarkkaan muista koska varsinainen kilpaura alkoi, alkuvuosien palkinnoista kun ei läydy vuosilukua, mutta kiinnostus ammuntaan sai alkunsa paikallisen palokunnan kesäjuhlissa. Siellä ammuttiin yhtenä kenttäpelinä ilmakiväärillä "tupsukuulilla", ja homma viehätti.

Palkintoja alkoi kertyä ja kiitoksena tästä Heikki sai 10-vuotispäivänään isältään lahjaksi oman ilmakiväärin. Sillä kiväärillä ei vielä kilpailuja ammuttu, mutta kylän varpuset väheni kummasti, hän kertoo.

Ampumaharrastus jatkui metsästyksen muodossa ja osallistumisena riistapolkukilpailuihin.

Metsästysseurojen kesken alkoi kilpailutoiminta hirviammunnassa ja palkintoja kertyi siinäkin lajissa.

Kun Suomen Metsästäjäliitto vuonna 1964 aloitti mestaruuskilpailunsa Heikki valittiin Satakunnan piirin edustajaksi.

Tämä edustus on jatkunut katkeamatta kaikissa metsästysammunnan SM-kisoissa, tähän mennessä mahtavat 39 vuotta.

Saaliina on tullut mm. 5 henkilökohtaista hopeaa ja 4 joukkuekultaa.

Kuinka monta kertaa olen osallistunut SAL:n mestaruuskilpailuihin ei ole muistissani, Heikki toteaa.

Hän on "maajussi" ja monesti kisat ovat jääneet väliin, kun piiri- ja SM-kilpailut on ammuttu kylvö- tai puintiaikana. Tästä huolimatta menestystä näissä kisoissa on kertynyt vuosien varrella.

Menestyminen huipentui viime kaudella kahteen Suomen Mestaruuteen, hirven parilaukaukset ja villikarjun sekajuoksut, ja huipentui siksi, että samalla tuli 20. henkilökohtainen SM-mitali pokattua. Näistä mitaleista on tosin 6 mestaruutta neljässä eri pistoolilajissa, Heikki tunnustaa.

Joukkuemestaruuksia on kertynyt yhteensä 23, kaikki riistamaalilajeissa. SVA:n henkilökohtaisia mestaruuksia löytyy kaapista 27 kappaletta, ja ResAU:n ja ResUL:n mestaruuksia on kuusi.

Lisäksi palkintolistaan sisältyy kolme mestaruusmitalia Eestin veteraanien kisoista ja löytyy sieltä Pohjoismaisiakin mestaruuksia.

Ammunnan lieveilmiönä on myös tullut järjestöhommia ja hyvin tehdystä työstä SML:n ja SAL:n kultaiset ansiomerkit.

Ammatillisiin ja poliittisiin järjestöihin aikaa ja halua ei ole riittänyt.

Heikin mahtavien viiksien taakse kätkeytyy iloinen mieli ja kukoistava huumori, mutta myös annos filosofista mietteliäisyyttä. "Mitään varsinaista tavoitetta ei minulla ole koskaan ollut. Olen ampunut vain ampumisen ilosta. Harjoitteluammunta on minulle aina ollut hieman vierasta hommaa. Parhaina vuosina ei siihen ollut aikaa, eikä niin rahaakaan, vaan kilpailuista kilpailuihin. Väliajat meni ammatin harjoittamiseen tyystin".

Kilpailutapahtuma on minulle ollut sitä parasta sielun terapiaa, Heikki toteaa. Ampumaradalle en ole koskaan vienyt murheita mukanani, olen jättänyt ne portin taa. Ammunnan aikana portintaustan murheetkin on kummasti lientyneet ja usein jopa pulmatkin selvinneet.

Ilmeisesti tämä on saanut minut jatkamaan ampumakilpailujen osanottoa vuosi vuoden perään, ampumalajien harrastajana vaan, niättä sillai nii, sano.